Oikea lauluhengitys?

Hengitystä ja laulamista ei voi erottaa toisistaan, sillä ilman ilmavirtaa emme voi laulaa. Laulutunneilla yksi ensimmäisistä puheeksi tulevista asioista on lauluhengitys. Laulutiedon etsijä taas törmää netissä lukuisiin artikkeleihin ja videoihin oikeasta lauluhengityksestä. Samalla vastaan tulee myös hieman mystinen termi ”tuki”, jolle on olemassa erilaisia selityksiä. Mikä sitten on oikea tapa hengittää laulaessa vai onko sellaista edes olemassa?

Ei ole yhtä oikeaa tapaa hengittää laulaessa

Lauluhengitys vaihtelee laulutyylin mukaan. Huokoisella äänellä laulaminen kuluttaa ilmaa enemmän kuin kiinteällä ja hiljaisella äänellä laulaminen. Voimakkaasti laulavat belttaajat tai oopperalaulajat laulavat hämmästyttävän pitkiä fraaseja yhdellä hengityksellä. Silti belttaajat ja klassiset laulajat hengittävät sisään täysin eri tavoin.

Sisäänhengitysvaihe on laulajalle yhtä tärkeä kuin uloshengityskin. Sisäänhengityksen aikana kurkunpää ja ääntöväylä valmistautuvat tulevaan. Kokeile hengittää sisään syvään, aivan vatsanpohjaan saakka. Miltä sellainen sisäänhengitys tuntuu kurkunpäässä? Entä lyhyt ja nopea sisäänhengitys kuten sanoisit ”hi” sisäänpäin? Huomaatko, miten erilaiselta tämä hengitys tuntuu kurkunpäässä syvään hengitykseen verrattuna?

Laulamisen yhteydessä puhutaan usein ns. syvähengityksestä, joka on tärkeä varsinkin klassisessa laulussa. Moni rytmimusiikin laulaja kuitenkin hyötyy enemmän muunlaisista hengityksistä. Ei siis ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa hengittää laulaessa.

20% Off of Musical Theater on Sheet Music Plus

Ilmavirran on mukauduttava vaihteluihin jatkuvasti

Ilmavirran määrä vaihtelee paitsi tyylin myös sävelkorkeuden ja sanojen mukaan. Tärkeintä on, että ilmavirta mukautuu vaihteluihin jatkuvasti. Vertaile ilmavirtaa h- ja m -konsonanteilla: kumpaa pystyt lausumaan tai laulamaan pidempään? Entä mitä tapahtuu p- tai k -kirjaimen kohdalla? Nämä kaikki muutokset ilmavirrassa tapahtuvat salamannopeasti sanoessasi ”hammaspeikko”, vaikka et tietoisesti säätelekään uloshengitysilmaa.

Hengityksen ja sävelkorkeuden yhteispeliä voi testata liukumalla i:llä (tai muulla vokaalilla) alhaalta ylöspäin ja takaisin siten, että koettaa pitää ilmavirran täysin samanlaisena. Jos mitään muuta ei muuta, niin huomaa, kuinka ääni vaihtuu äkillisesti toisenlaiseksi ylempänä ja samoin käy alas tullessa. Saman laulusoundin säilyttäminen eri korkeuksilla vaatii siis myös hengitysilman sopeuttamista.

Lauluhengityksessä olennaista on sopivan balanssin löytäminen äänihuulin kohdistuvalle ilmavirralle. Tyypillisin virhe on liian kova ilmanpaine, mistä voi aiheutua mm. vire- ja kireysongelmia, äänen epästabiliutta sekä pahimmillaan äänihuulten vaurioitumista. Ole siis tarkkana, ettet vahingossa käytä liikaa ilmanpainetta laulaessasi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *