Miten laululihaksia treenataan?

Kurkunpään ensisijainen tehtävä ei ole laulaminen, vaan keuhkojen suojaaminen. Niinpä monet lihakset, joita tarvitsemme laulamisessa, tekevät työtä esimerkiksi hengittäessä, nauraessa, itkiessä, niellessä tai käyttäessämme kehon äärimmäistä voimaa nostaessamme raskaita tavaroita tai muuten ponnistellessamme. Näiden lihasten aktivoiminen laulamiseen ei ole aina helppoa.

Löydä tarvittavat lihakset ja niiden liike

Laulaminen on lihastyötä. Lihastyön havainnoinnin tekee vaikeaksi se, ettei kaikkia laululihaksia voi nähdä ulkoisesti. Niinpä tarvittavien lihasten ja niiden liikeratojen löytäminen voi olla hankalaa ja yleensä siihen tarvitaan avuksi laulunopettajaa. ”Näkymättömien” lihasten löytäminen vaatii itsensä ja oman tekemisen tarkkailun ja havainnoinnin taitoja, jotka myös kehittyvät tekemisen myötä. Tässä asiassa monilla aikuisilla laulajilla on pieni etumatka nuoriin laulajiin nähden.

Erilaiset mielikuvat, tunnetilat, imitointi ja luontaiset reaktiot auttavat toteuttamaan haluttua lihastyötä. Esimerkiksi nauraminen avaa ääntöväylää, itkeminen tai koiran vikinän matkiminen houkuttelee laulamaan ohuella äänihuulikontaktilla ja moottoripyörän kaasuttaminen aktivoi kehon ankkuroinnin. Kun joku uusi toiminto saadaan toteutettua ensimmäisen kerran mielikuvan tai refleksin seurauksena, on oppiminen vasta alkanut. Tarvitaan paljon harjoittelua, jotta uusi toiminto saadaan vakiinnutettua laulamiseen.

Ylläpidä miellyttävä työteho

Kun haluttu lihastyö ja liike on löytynyt, on tärkeää löytää sille sopiva työteho. Uuden toiminnon kohdalla vähäinenkin liike voi tuntua suurelta työltä, joka pienenee liikkeeseen tottumisen myötä. Vastaavasti suurikin lihasten työteho voi tuntua vaivattomalta ja helpolta, kun toiminto on laulajalle tuttu. Harjoitellessa olennaista on löytää työtehon miellyttävä taso; riittävä teho ja samalla miellyttävä tehon taso toiminnon toteuttamiseen.

Harjoitus tekee mestarin

Uusien toimintojen automatisoiminen vaatii paljon toistoja. Tätä vaihetta ei voi oikaista eikä opettaja voi tehdä sitä laulajan puolesta. Uuden toiminnon juurruttaminen vie aikaa ja vaatii sitkeyttä. ”Vähän ja usein ja hyvin keskittyen” on hyvä ohjenuora harjoitteluun. Monia asioita voi harjoitella myös äänettömästi, jolloin asian voi palauttaa mieleen ja kehoon huomaamattomasti vaikkapa kotiin kävellessä tai bussissa istuessa. Tärkeintä on, että toistossa tehdään juuri sitä liikettä, mitä halutaan harjoitella, eikä jotain sinne päin.

Työskentele pitkäjänteisesti

Lihasten voiman ja kestävyyden kasvattaminen ei ole pikamatka, vaan maraton. Se koskee myös pienempiä laululihaksia. Säännöllinen ja maltilla toteutettu harjoitteleminen kasvattaa myös ”laulukuntoa”. Tottunut kuorolaulaja jaksaa hyvin laulaa koko päivän harjoituksissa, mutta aloittajalle puoli tuntiakin voi olla enemmän kuin tarpeeksi.

Kun lihaksiin halutaan voimaa, niitä harjoitetaan lyhyillä, mutta täsmällisillä ja tarkoin kohdistetuilla toistoilla. Kestävyyttä taas vahvistetaan pidemmillä sarjoilla, mutta kevyemmillä painoilla. Laulaessa ei nostella puntteja, mutta harjoitus voidaan kohdentaa hyvinkin tarkoin johonkin tiettyyn toimintoon. ”Painojen keventäminen” voidaan toteuttaa käyttämällä isompia lihaksia laulamisen tukena (esimerkiksi hengitystuki tai ankkurointi).

Laulaminen on lihasten yhteistyötä

Lihakset toimivat pääasiassa yhteistyössä toistensa kanssa. Niinpä laulamisessa tarvittavien lihasten lisäksi myös muut kehon lihakset voivat osallistua toiminnon toteuttamiseen. Tätä voi verrata vaikka painonnostamiseen: painonnostaja ei työskentele pelkästään käsivarsillaan, vaan koko vartalo jaloista alkaen osallistuu nostamiseen. Treenatessa painonnostaja voi keskittyä yksittäisiin lihaksiin ja harjoittaa vain tiettyä lihasta. Kokonaissuorituksessa on tärkeää saada eri osa-alueet toimimaan yhdessä.

Laulamisessa on oikeastaan aina kyse näistä kokonaissuorituksista; laululihasten harjoittamisen tähtäin on siinä, että niiden avulla saadaan toteutettua haluttu äänenlaatu varmasti, vakaasti ja taloudellisesti.

Tavoitteena mukautuvuus ja elastisuus

Laululihasten tärkeimpiä ominaisuuksia ovat mukautuvuus ja elastisuus. Tätä voi verrata voimistelijaan tai akrobaattiin, jonka kehosta löytyy voimaa ja kestävyyttä, mutta samalla myös liikkuvuutta ja notkeutta. Laulaminen on luonteeltaan dynaamista. Siksi äänielimistön täytyy olla valmis mukautumaan ja reagoimaan sävelkorkeuden, sanojen, dynamiikan ja monen muuan asian tuottamiin jatkuviin muutoksiin.

Muista lepo

Laululihakset tarvitsevat myös lepoa. Varsinkin ammattilaulajan on pidettävä huolta palautumisestaan, sillä pitkät, monien tuntien esitykset, ovat vaativia suorituksia. Palautumisen puute lisää vaurioitumisen riskiä ja laskee suoritustasoa niin urheilijalla kuin laulajallakin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *