Mitä rintaääni on ja miten se tehdään?

Rintaääni on yksi äänirekistereistä. Termillä tarkoitetaan laulamisessa

  • äänialueen matalaa osaa
  • laulajan tuntemuksia siitä, missä ääni resonoi
  • äänihuulten värähtelytapaa
  • voimakasta, puheenomaista ääntä (äänen laatua)
  • mekanismia 1 (M1)

Laulajan kuuloon ja tuntemukseen perustuvat määritelmät rintaäänestä eivät ole yhtä tarkkoja kuin äänihuulten värähtelytapaan perustuva määritelmä, joten käsittelemme kaikkia osa-alueita erillisinä asioina tässä artikkelissa.

1. Rintarekisteri äänialueena

Rintaäänella (rintarekisterillä, puherekisterillä, modaalirekisterillä) kuvataan naisten matalaa lauluäänialuetta ja miesten matalaa- ja keskialuetta. Määritelmä perustuu pitkälti laulajan tuntemukseen siitä, missä rintaääni resonoi. Yleisimmin rintaäänialueeksi mielletään lauluäänet d1-f1- alapuolella sekä miehillä että naisilla.

Rintaääniala voidaan määritellä myös äänihuulten värähtelemisen näkökulmasta ja käsittelemme sitä kohdassa 3.

2. Rintaääni tuntuu rinnassa

Termi rintaääni kuvailee sitä, miltä ja missä 330 Hz (sävel e1) alapuolella tuotetut sävelet tuntuvat.

Rintaääni siis

  • tuntuu resonointina rinnassa
  • kuulostaa voimakkaalta ja
  • viihtyy parhaiten puhealueella.

Äänen resonointia rinnassa koetaan ja äänen puheenomaisuutta kuullaan kuitenkin myös rintaäänialueen yläpuolella. Silloin kyseessä on rintaäänitermin käyttö äänen laadun määrittelemisessä ja käsittelemme sitä kohdassa 4.


Sheet Music Plus Home Page 2

3. Rintaääni äänihuulten värähtelytavan näkökulmasta

Äänihuulten värähtelytapa rintaäänialueen määritelmänä

Äänihuulten värähtely saa ilman värähtelemään ääniraossa (äänihuulten välissä) synnyttäen äänen. Mitä nopeampaa värähtely on, sitä korkeampi ääni ja vastaavasti mitä hitaampaa värähtely on, sitä matalampi ääni. Yksinkertaistettuna värähtelynopeuden vaihtuminen tapahtuu äänihuulten venymisen ja ohentumisen (ylöspäin) sekä supistumisen ja paksuuntumisen (alaspäin) seurauksena.

Äänialueen alaosassa, rintaäänialueella siis, äänihuulet eivät vielä juurikaan veny ja ohene. Sävelkorkeuksien tuottoon osallistuu lähinnä vain äänihuulilihas (vocalis, thyroarytenoid m.). Ylempänä, noin d1-f1 sävelten yläpuolella, tarvitaan myös cricothyroid-lihaksen aktiivisuutta sävelkorkeuksien tuottamisessa.

Paksu äänihuulimassa; syvä äänihuulikontakti rintaääni-soundin lähteenä

Modaali-, puhe- tai rintarekisterissä äänihuulet värähtelevät syvällä äänihuulikontaktilla. Tällöin äänihuulten sisimmässä osassa olevat äänihuulilihakset (thyroarytenoid m.) supistuvat lyhentäen ja paksuuntaen äänihuulten runkoa. Samaan aikaan äänihuulten pinta värähtelee suuremmalla alueella. Äänihuulet värähtelevät koko syvyyspituudeltaan, pysyen yhdessä pidempään, jonka vuoksi myös syntyvä ääni on voimakkaampi.

Värähdellessään läpikotaisesti alareunasta yläreunaan saakka, äänihuulten pinnassa tapahtuu aaltoilevaa liikettä, jota kutsutaan limakalvoaalloksi (mucosal wave).

Vocal fold animated

Rikas yläsävelsarja

Syvä äänihuulikontakti saa aikaan rikkaamman yläsävelsarjan. Kuulemamme ääni on tällöin soinniltaan rikkaampi ja voimakkaampi. Tämä on niin klassisen- kuin pop-laulajankin mieleen.

4. Rintaääni äänen laadun määritelmänä

Rintaäänisoundi on osa niin rytmimusiikin- kuin klassisenkin musiikin lauluperinnettä. Karkeasti yleistäen voidaan sanoa, että naiset käyttävät rintaääntä keskimäärin enemmän rytmimusiikissa kuin klassisessa laulussa, jossa naiset siirtyvät ohuemmalle äänihuulivärähtelylle jo aiemmin. Miehillä rintaäänialuetta on enemmän niin rytmi- kuin klassisessa musiikissa.

Lue postauksemme klassisen- ja rytmimusiikin laulun eroavaisuuksista äänihuulivärähtelyn näkökulmasta täältä.

Rintaääni-soundin ylösvieminen vaatii muutoksia toiminnassa

Laulaminen paksummalla äänihuulimassalla äänen yläalueella on mahdollista tehdä terveesti, kun puristumista ei sallita tapahtuvan. Samalla lauluinstrumentissa täytyy tapahtua tarvittavat muutokset kurkunpäässä, ääntöväylässä sekä kehon aktiivisuudessa. Yksi edellytys korkeiden äänten laulamiselle on äänihuulten venyminen, jonka päävastuussa on cricothyroid-lihas.

Cricothyroid-lihaksen supistuessa äänihuulet venyvät pidemmiksi

Äänihuulten monimuotoisen rakenteen vuoksi rungossa sijaitsevan äänihuulilihas-parin (thyroarytenoid m.) aktiivisena pitäminen on mahdollista samalla, kun cricothyroid-lihas työskentelee venyttäen äänihuulia pidemmiksi. Äänen toimintaa täytyy siis manipuloida n. 330 Hz (e1) korkeudelta ylöspäin, jos halutaan pitää äänihuulikontakti mahdollisimman syvänä. Rintaäänimäinen soundi on silti mahdollista pitää yllä. Kyseessä on siis sopivan tasapainon löytäminen paksun äänihuulimassan sekä äänihuulten venymisen välillä.

Huomioitava on, että hyvin erilaisia musiikkityylejä ja äänenkäyttötapoja edustavat äänikvaliteetit voidaan todeta ”rintaäänimäisiksi”. Vrt. oopperatenori ja musikaali-belttaaja. Muutoksia tapahtuu niin ääntöväylässä kuin myös pään- ja niskan linjauksessa sekä kehon aktiivisuudessa.

Määritelmien haasteet

Kuten edellä kirjoitimme, rintaäänellä tarkoitetaan erilaisia asioita. Selkeyden vuoksi on hyvä muistaa asiayhteys; puhutaanko rintaäänialueesta vai rintaäänisoundista. Kysyä voi myös, onko termi ”rintaääni” paras mahdollinen kuvaamaan syvän äänihuulikontaktin tuottamaa ääntä, kun se ei rajoitukaan pelkästään puhealueella käytettäväksi.

Paras termi on aina se, jolla kukin oppija oppii parhaiten. Huolimatta monista määritelmistä, rintaäänitermiä on käytetty ja käytetään edelleen hyvin tuloksin laulukoulutuksessa.

3 thoughts on “Mitä rintaääni on ja miten se tehdään?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *