Mitä pää-ääni on ja miten se tehdään?

Pää-ääni on yksi äänirekistereistä. Termillä tarkoitetaan laulamisessa

  • äänialueen korkeampaa aluetta
  • laulajan tuntemuksia siitä, missä ääni resonoi
  • äänihuulten värähtelytapaa (eri laulunopettajat mieltävät eri äänihuulten värähtelytavat pää-ääneksi)
  • pää-äänisoundia

Laulajan kuuloon ja tuntemukseen perustuvat määritelmät pää-äänestä eivät ole yhtä tarkkoja kuin äänihuulten värähtelytapaan perustuva määritelmä, joten käsittelemme näitä osa-alueita erillisinä asioina tässä artikkelissa.

1. Päärekisteri äänialueena

Pää-äänellä (päärekisteri, ohennerekisteri; joskus myös falsetto/falsetti, joita voidaan käsitellä myös omina rekistereinään) kuvataan miesten ja naisten korkeaa lauluäänialuetta. Rinta– ja pää-äänen väliin mielletään usein myös keskirekisteri, joka on naisilla miehiä laajempi. Pää-äänen määritelmä perustuu pitkälti laulajan tuntemukseen siitä, missä ääni resonoi.

Pää-ääniala voidaan määritellä myös äänihuulten värähtelemisen näkökulmasta ja käsittelemme sitä kohdassa 3.

2. Pää-ääni tuntuu päässä

Termi pää-ääni kuvailee sitä, miltä ja missä noin 330 Hz (sävel e1) yläpuolella tuotetut sävelet tuntuvat.

Pää-äänituntemusta on selitetty sillä, että lihakset, jotka aiheuttavat resonoinnin päässä osallistuvat myös korkeiden äänien tuotantoon muokkaamalla ääntöväylän pituutta. Kurkunpäätä nostavat lihakset aktivoituvat korkeammalle laulettaessa, ja tämä aktivointi tuntuu pään alueella.

Pää-ääni siis

  • tuntuu resonointina päässä
  • viihtyy parhaiten äänen yläalueella
  • kuulostaa kevyemmältä kuin rintaääni, joskin voi olla myös voimakas

3. Pää-ääni äänihuulten värähtelyn näkökulmasta

Tässä vaiheessa on todettava, että pää-äänen määritteleminen äänihuulivärähtelyn näkökulmasta on monimutkaista. Jotkut laulunopettajat mieltävät pää-ääneksi vain äänihuulten värähtelyn ohuella kontaktilla (mekanismi 2, M2), toiset jäykistyneillä äänihuulilla (mekanismi 3, M3), sekä jotkut mieltävät molemmat värähtelytavat termin pää-ääni alle.

Äänihuulten värähtelytapojen näkökulmasta pää-ääneksi mielletään siis ohuen äänihuulikontaktin värähtely sekä äänihuulten värähtely jäykistyneillä äänihuulilla. Lisäksi näyttää siltä, että molempien yhdistelmiä tavataan.

Ohut äänihuulikontakti

Ohuessa äänihuulikontaktissa vain äänihuulten reunat kohtaavat värähdellessään, eikä ilmaa pääse ”karkaamaan” niiden välistä. Tämä värähtelytapa voi tapahtua helposti äänen ylä-alueella (pää-ääni), jolloin äänihuulet ovat venyneet. Äänihuulten venyminen voikin edesauttaa ohuen äänihuulikontaktin syntymistä. Syntyvä ääni on sellaisenaan pehmeä, tiivis ja hiljainen, ei-huokoinen.

Jäykistyneet äänihuulet (Falsetto)

Kun teemme huokoisen äänen, äänihuulet ovat venyneet tiukalle, eivätkä pääse kohtaamaan keskellä värähdellessään. Äänihuulten välinen rako (glottis) jää siis auki, jonka vuoksi ilmaa pääsee virtaamaan äänihuulten välistä. Huom. Tätä äänihuulten värähtelytapaa voidaan käsitellä myös omana rekisterinään, varsinkin mieslaulajien kohdalla.

4. Pää-ääni äänen laadun määritelmänä – määritelmien haasteet

Jos pää-äänen alle lasketaan kaikki äänenkäyttötyylit, joissa äänihuulet värähtelevät ohuella äänihuulikontaktilla tai jäykistyneillä äänihuulilla, variaatioita on lukemattomia. Näidenkin esimerkkivariaatioiden äänilaaduissa kuullaan yllättäviäkin eroja.

  • Kuoromusiikki: esimerkiksi nuoriso- ja lapsikuorot, jotka laulavat monesti pääasiassa jäykistyneillä äänihuulilla
  • Crooner-laulutyyli: esimerkiksi Nat King Cole, joka käytti usein ohutta äänihuulikontaktia erityisesti fraasien lopuissa, mutta puheäänialueella
  • Ooppera: esimerkiksi sopraano Maria Callas tai kontratenori Jakub Józef Orliński äänensä yläalueella
  • Pop-musiikki: esimerkiksi Michael Jackson tai The Bee Gees

Äänenkäyttötyylille tarkkaa analyysiä etsivä saattaa hyötyä enemmän erilaisten äänihuulten värähtelytapojen tunnistamisesta ja hallitsemisesta. Kuten alussa todettiin, termiä pää-ääni käytetään kuvaamaan monia erilaisia asioita, joista yksi on äänialueen tunnistaminen. Korkealla äänialueella, missä pää-ääni yleisesti esiintyy, voidaan tuottaa myös esimerkiksi syvää äänihuulivärähtelyä (mekanismi 1, M1), kun äänen dynaaminen luonne otetaan huomioon. Samalla tavalla äänen ala-alueella, jota usein kutsutaan rintaäänialueeksi, voidaan laulaa myös käyttäen ohutta äänihuulivärähtelyä sekä jäykistyneitä äänihuulia.

One thought on “Mitä pää-ääni on ja miten se tehdään?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *