5 näkökulmaa cross-overiin klassiselle laulajalle

Cross-overilla tarkoitetaan sitä, kun tietyn tyylikunnan laulaja haluaa tehdä uuden aluevaltauksen toisessa musiikki- tai laulutyylissä. Tässä artikkelissa paneudumme osa-alueisiin, joista klassisen laulajan on hyvä olla tietoinen halutessaan laulaa rytmimusiikin estetiikan mukaisesti.

1. Puhemainen äänenkäyttö lähtökohtana

Klassisen laulun äänenmuodostus ei ole tyypillistä rytmimusiikin äänenkäytössä, vaan siinä suositaan puheenomaisempaa äänenkäyttötapaa.

Rytmimusiikissa ääntöväylä halutaan yleensä pitää lyhyempänä kuin klassisessa laulussa. Ääntöväylän pituus onkin suoraan yhteydessä puheenomaiseen laulutyyliin, jossa kurkunpää halutaan tavallisesti pitää puhemaisella korkeudella. Klassisessa laulussa taas suositaan madallettua kurkunpäätä, jota käytetään rytmimusiikissa yleensä korkeintaan mausteena.

Huom: kurkunpään on kuitenkin sallittava liikkua sävelkorkeuden mukaan.

2. Legato; vokaalit ja konsonantit

Klassisessa laulussa legaton kantavana ajatuksena toimii pitkien vokaalien linja. Laululinjassa on alati läsnä niin kutsuttu ”imu”, virtaava linja, joka vie fraasia eteenpäin kannatellusti.

Sopraano Montserrat Caballén esimerkki klassisen laulun legatosta, joka koostuu mm. pitkistä vokaaleista.

Rytmimusiikissakin vokaaleilla voidaan viipyä puhetta pidempään, mutta silti huomattavasti lyhyemmin kuin klassisessa laulussa. Ihanteena on edelleen mahdollisimman lähellä puhetta oleva laulu. Tekstin käsittelyn ytimessä on rytmikkyys, jota korostetaan konsonanteilla. Teksti nähdäänkin rytmiikan osana, joka elää dynaamisesti erilaisten äänikvaliteettien välillä pohjalla soljuvaa imua kadottamatta. Tämäkin vaihtelee suuresti eri rytmimusiikin laulajien ja -laulutyylien välillä.

Kuuntele, miten Michael Jackson merkkaa rytmiä sanojen konsonanteilla pohjalla virtaavaa imua menettämättä.

3. Rytmiikka ja fraseeraus

Klassisessa laulussa, tyylistä riippuen, painotus on pääasiassa rytmin perusiskuilla. Rytmimusiikissa laulu nähdään myös rytmi-instrumenttina: sen tehtävänä on perusiskujen lisäksi ilmentää kyseisen musiikkityylin rytmistä luonnetta siihen reagoimalla erilaisilla äänenkäytöllä toteutettavilla rytmisillä tavoilla. Rytmiikka elää tällöin siis myös esimerkiksi peruspulssin välissä, laidbackina sekä muiden rytmisten ja fraseerauksellisten keinojen kautta.

4. Kirjoitetun nuotin noudattaminen

Klassisessa laulussa kirjoitettu musiikki lauletaan hyvin säntillisesti niin kuin se on kirjoitettu. Rytmimusiikkia opiskeltaessa kappaleen kirjoitettu melodia opetellaan ensin hyvin, mutta sen jälkeen siitä lähdetään tietoisesti irtautumaan esimerkiksi erilaisilla fraaseraus- ja melodianmuuntelukeinoilla. Alla on kaksi esimerkkiä, joissa Frank Sinatra ja Ella Fitzgerald molemmat painottavat sanoja erilaisilla tavoilla samassa jazzstandardissa.

5. Sävellajit

Klassisessa laulussa lauletut sävellajit ovat usein yleensä korkempia kuin rytmimusiikissa, varsinkin naisilla. Osittain tämä johtuu jo aiemmin mainitusta puheenomaisemmasta laulutyylistä, joka on rytmimusiikin ihanne. Huomaa siis, että klassisella tyylillä lauletun kappaleen sävellaji ei ole välttämättä tyylillisesti aina se osuvin, kun lauletaan rytmimusiikkia. Tähän vaikuttaa laulajan lisäksi myös se, millaisella äänikvaliteetilla lauletaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *